Hänen vaimonsa, hänen miehensä kuoli kolme vuotta sitten, unessa, että hän meni sänkyyn ja heräsi ajattelemaan luo, avasi joustinpatjat, sai

Olen maaseudulta, tapasin mieheni kaupungissa yliopistossa. Hänen ruumiinsa ei ole kovin hyvä, mutta perheen tila on erittäin hyvä. Tuolloin elin luokan jäsenten kanssa, usein ryhmäaktiviteeteissa auttaakseni häntä, pitääkseni hänestä huolta, ja pitkällä aikavälillä se loi häneen erityisen tunteen. Tulemme toimeen pitkään, tunnemme, että luonneemme sopivat yhteen, ja sitten se määrittää suhteen. Luulin, että hän hylkäisi minut valmistujaisissa perhetilanteeni vuoksi, mutta hän kysyi asiaa valmistujaisseremoniassa. Katsokaa aviomiestä taatusti, suvaitsin hyväksyä hänen ehdotuksensa. Iltapäivällä menimme kotimaan asioiden toimistoon hakemaan avioliittotodistuksen. Appivanhemmat tietävät tämän asian raivoisan raivon murtauduttua ja ajoivat hänet suoraan ulos talosta. Olin aikonut pitää hyvää huolta hänen miehensä kehosta, joten ei ja appivanhemmat. Voidakseni ostaa hänelle lääkkeitä lääkäriin, minun on päivä- ja yötöiden lisäksi tehtävä ylitöitä ja matkustettava hänen kanssaan edestakaisin jokaisessa suuressa sairaalassa. Ajan myötä aviomiehen fyysinen kunto huononee, lopulta vain infuusiolla annettavan korvaavan ravinnon avulla. Tällä kertaa haluan pyytää apua appivanhemmiltani, mutta he syyttävät kaikesta, enkä halua auttaa. Mies sanoi, että appivanhempien on palveltava parhaansa mukaan hänen kahdenkymmenen vuoden aikana, nyt minun kanssani, he eivät halua käyttää enempää valtaa. Tämän kuullessani sydämeni särkyi, enkä tiedä miten lohduttaisin häntä. Rauhoitu, voin vain jatkaa vaikeaa rahan ansaitsemista, niin pitkälle kuin mahdollista antaa lääkäreiden käyttää lääkkeitä hänen elämänsä ylläpitämiseksi. Mutta silti aviomies ei ole vieläkään onnistunut voittamaan tautia, hän kuoli toisena vuonna, kun menimme naimisiin. Aviomies, minä pidän kävelevästä ruumiista, lisäksi koneilla töihin joka päivä töiden jälkeen, kiinnostus kaikkeen. Pitkän ajan jälkeen elämäni on sekaisin, työ on sekaisin. Mutta kolmantena vuonna mieheni kuoleman jälkeen näin yhtäkkiä unta, että hän meni sänkyyn ja sanoi minulle paljon iloa: "No niin!" Herää, luulin unohtavani jonkin taudin, näin juuri sellaista unta. Mutta tunne vartalosi olevan alla, avaa katse, joustinpatja on saatu. Jousipatjalla on paljon rahaa, tiliä on kaksi ja paperiarkki. Huomautuksen yläreunaan kirjoitetaan: 'vaimo, en tiedä milloin löydät rahat.' Juuri sillä aikaa kun sinä olit töissä, minä livahdin pois osa-aikatyöstä ansaitakseni rahaa. Vaikka ei paljon, mutta on sydämeni, ei väliä miten tulevaisuudessa päivinä, toivon että voit onnea. "Tämän nähdessäni liikutuin hetkeksi kyyneliin asti. Ajattelin, että aviomies voi ottaa minut niin hyvin huomioon! Tällä hetkellä en enää tunne elämää vaikeaksi." Kun päätin elää hyvää elämää, mutta myös ottaa aikaa käydä appivanhempien luona, rauhoitella miestäni haudassa! Sanoit, teenkö niin?